Totuus Tapahtumasta - Rammstein - Tampere

Buch dich! Huh huh, olihan meininki aika hurjaa eilen Lauantaina Tampereen Ratinan stadionilla. Rammsteinin näin ensimmäisen kerran Rockfesteillä pari vuotta sitten, mutta koska kyseessä oli festivaalikeikka, ei lavarakenteet olleet kovin kummoiset verrattuna yhtyeen omiin keikkoihin. Eilinen tarjosi itselleni sen, mitä olen mahdollisesti odottanut siitä lähtien kun sain ensimmäisen Rammstein-albuminin Mutterin käsiini vuonna 2001.

Rammsteinin keikkatallenteita löytyy hyllystäni useita, Live Aus Berlin, Völkerball & Paris. Näistä ensimmäistä on tullut katsottua eniten ja oli hienoa nähdä että 20 vuoden takaisia itselleni tuttuja elementtejä on edelleen mukana lavashowssa. Liput keikalle tuli hankittua jo vuoden 2018 puolella. Aivan tarkkaan en muista miten homma meni, mutta sen muistan että hiki valui otsalla kun lippuja klikkailtiin koriin ja toivottiin että itselle riittäisi edes yksi. Noh, kaksi lippua onnistuin saamaan, ja myöhemmin julkaistiin vielä lisäkonsertti johon olisi hyvällä todennäköisyydelle päässyt jos ensimmäisen kanssa ei olisi natsannut, tosin sekin oli myöhemmin loppuunmyyty. Lisäkonsertteja täytyy kommentoida sen verran, että oikeasti jonkin verran vituttaa se kuinka usein lisäkonsertit järjestetään ennen sitä varsinaista konserttia, mielestäni asian pitäisi olla toisinpäin. Pääasia kuitenkin että mahdollisimman moni keikalle pääsee.

Aikataulujen mukaan narikka aukesi klo 14:00 ja portit 16:00. Päätettiin olla ajoissa ja lähdettiinkin Keravan suunnalta porukalla ajelemaan kohti Tamperetta 14:00 jälkeen. Matkamuusiikiksi nappasin muutaman levyt jotka itseltäni löytyivät CD:n muodossa, loput ovat vinyyleitä. Perille saavuttuamme parkkipaikka löytyi heti n. kilometrin päästä, ja EasyParkin sovelluksella parkkeeraus onnistui erittäin vaivattomasti, hintaa illan parkille kertyi alle 10€. Noin vartin kävely mestoille ja sisäänpääsy hoitui alle minuutissa, vilautin lippua, sain rannekkeen, nopea turvatarkastus ja olin sisällä. Oletettiin että jonoa olisi edes jonkin verran, mutta sitä ei näkynyt tuohon aikaan vielä missään.

Nopeasti bongattiin paitakoju josta se jonokin viimein löytyi. Itselläni ei tuonne ollut tarvetta, eikä muu porukka jaksanut jonotella. Luin jälkikäteen että kojuja oli lisääkin jossain, mutta itsehän en tässä oikeastaan mitään menettänyt. Tuntuu että jonoja on tuollaisella kojulle aina, olipa sitten missä tahansa, ainoastaan Metallican keikalla taisi olla yksi ihminen ennen minua. Se paidoista. Safkaa täytyi saada ennen keikkaa, ja omiin silmiini osui ensimmäisenä Burger Beast. Olen vähentänyt omaa lihan syöntiäni ehkä 90%, joten on hienoa huomata että myös vegevaihtoehdot ovat yhä useimmin saatavilla tapahtumissa. Mukaan lähti Vegeburgeri falafelpihvillä, ei huono ollenkaan ja hintakin perus festaritasoa.

Safkojen jälkeen edettiin permannolle josta kävin hakemassa itselleni Pepsi Maxin, luonnollisesti samalla sain itselleni 3€ panttia vastaan tuollaisen ensimmäisessäkin kuvassa näkyvän muovituopin. Samalla selvisi myös että tuoppeja on kolmea erilaista, ja ne voi myös ostaa itselleen ilman juomaa pelkän pantin hinnalla. Moni valitti etukäteen Facebookin puolella panteista, ja siitä ettei alueelle saanut tuoda pulloja joissa on korkki. Omalla kohdallani tämä ei tuottanut ongelmaa, ja tuntui että jonot etenivät aika vauhdikkaasti koska homma toimi mukien kanssa suht mutkattomasti.

Käveltiin mukien kanssa kohti lavaa, ja samalla huomasin että järjestyksenvalvoja kävelee minua kohti. Mietin ensimmäisenä että varmaan tullaan sanomaan jotain tyyliin "Valitettavasti kolmen mukin kanssa ei saa tulla permannolle", tai jotain muuta vastaavaa sääntösuomea. Asia oli kuitenkin toinen ja ystävällinen lady ilmoitti että oli kiinnittänyt huomiota festarigeariini (LUE TÄMÄ!) ja kertoi että yhtye haluaa palkita 300 ensimmäistä tulijaa VIP-rannekkeilla. Mitä saatanaa? Näin jo hetken mielessäni miten olen bäkkärillä tokaisemassa "Hello Mr. Lindemann". Rannekkeella ei kuitenkaan lavan taakse ollut asiaa, sen sijaan lavan vasempaan laitaan oli rakennettu tasanne josta VIP:it saivat katsella keikkaa omassa rauhassaan. Aivan käsittämätön juttu bändiltä, tuollaista en ole nähnyt aiemmin missään. Tasanne oli mitoitettu 600 henkilölle, ja siellä todellakin oli tilaa. Ainoastaan muutaman ihmisen videokuvaus kesken keikan häiritsi. Ennen keikkaa nauhalta tuli ilmoitus Suomeksi sekä Englanniksi että yhtye toivoo että ihmiset keskittyisivät keikkaan, eivätkä tätä kuvaisi. Noh, ensimmäiset luurit nousivat ilmaan jo tämän ilmoituksen aikana, mitä saatanaa?

Lavahan oli aivan käsittämättömän kokoinen, tuli mieleen natsisaksa ja maailmanloppu kun tuota katsoi. Yhtye tosiaan toivoi ettei keikkaa kuvattaisi, ja tästä syystä itselläni ei keikasta ole mitään materiaalia. Ikävää että kaikille asia ei ollut näin yksinkertainen, ja luureja näkyi kokoajan jossain. Kahdelle henkilölle ystävällisesti ilmoitin, että voisivat laskea luurin pois päänsä yläpuolelta ettei takana olevien tarvitsi katsoa pikselistä keikkaa, tätä pyyntö he kunnioittivat ja laskivat puhelimensa alemmas. Eräs lady kuvasi kokonaisen biisin, harmi vain että oli unohtanut painaa rec-nappulaa ja tuo muun yleisön häiriköinti oli täysin turhaa. 

Ennen varsinaisen keikan alkua yleisöä lämmitteli pianoversioinneillaan Duo Jatekok. Duo siis esitti Rammsteinin kappaleita omana versioinaan, ja lämmittely tapahtuo VIP-katsomon edustalla erillisen tasanteen päällä. Ajatuksena lämmittelijä oli erikoinen ja hyvä, kokisin kuitenkin homman toimivan paremmin esim. konserttisalissa kuin stadionilla. Palautteen perusteella joillakin oli myös vaikeuksia hahmottaa missä lämmittelijät esiintyivät, screenejä ei "päätornia" lukuun ottamatta tapahtumassa ollut.

Itse keikasta ei tosiaan itselläni materiaalia ole, mutta voin taata että se piti sillään kaiken sen mitä odotinkin, tosin Feuer Frei ja Mutter olisivat voineet kuulua settilistaan. Myönnettäköön että aivan kaikki kappaleita en tunnistanut, nämä olivat kahdelta uusimmalta levyltä joita en ole niin kauheasti kuunnellut. Screenien puuttuminen toisinaan häiritsi, mutta näin oli helpompi keskittyä kokonaisuuteen. Liekkien, savun, valojen ja konfettien määrä oli aivan järjetön, olisi mielenkiintoista nähdä miltä meininki näytti esim. stadionin takana olevan rakennuksen katolta josta pieni porukka näytti seuraavan keikkaa. Lavashowssa oli mukana paljon tuttua, mutta myös uusia juttuja. Du Hastin aikana ammuttiin "raketteja", Mein Teil:in aina kuumennettiin pataa ja Du Riechst So Gut toi mukanaan lavalle jonkinlaisen jousiaseen jolla ammuttiin tähtisadetikun kaltaista tavaraa. 

Jossain kohti keikkaa mietin että miten helvetissä tuollainen meno on edes mahdollista, jos joku viidakossa asuva heimolainen näkisi tuollaista niin voisi olla varma että maailmanloppu on saapunut. Lavasteen korkein torni muistutti jossain kohti Lord Of The Ringistä tuttua silmää joka valvoi kaikkea, musta savu peitti satunnaisesti taivaan ja liekkejä tuntui tulevan joka puolelta. Keikka kesti yhteensä n. 2h 15min ja sisälsi kaksi Encorea. Ensimmäinen näistä toteutettiin kun yhtye siirtyi päälavalta pikkulavalle laulamaan Engel-kappaletta Duo Jatekokin säestämänä, tämän jälkeen palattiin päävalalle kumiveneillä jossa yhtyeen nokkamiehenä toimiva Till Lindemann jo odotteli "Tervetuloa" kyltin kanssa. Keikka päättyi instrumentaalisen piano-versioon kappaleesta Sonne.

Keikka oli ohi, ihmiset olivat tyytyväisiä ja oli aika poistua alueelta. Poistuminen vei aikaa ehkä maksimissaan n. 5 minuuttia jonka jälkeen keskusta oli hetken aikaa ruuhkautunut, kaikki sujui kuitenkin paremmin kuin hyvin! Kiitos kaikille asiaan kuuluville tahoille!

+ Nopea sisään- ja ulospääsy.

+ Hyvät safkat ja lyhyet jonot kojuille (Ei merchandise).

+ Käsittämättömän hyvä lavashow.

+ VIP-yllätys ensimmäisille alueelle tulijoille.

- Huonot opasteet vessojen suhteen, moni jonotti bajamajaan vaikka toisella puolella oli kusilaarit vailla minkäänlaista jonoa.

- Järkkäreiden kommunikointi, kaikilla ei ollu tiedossa minne ruokaa saa viedä ja minne ei.

- Ihmiset jotka eivät kunnioittaneet "kuvauskieltoa" ollenkaan.