Kuudetta kertaa mennään ja tuttuun tapaan jatketaan tarinaa. Viime kerralla Bar Finnegans vei suurimman osan huomiosta ja kuinka ollakkaan tämänkin jutun eka keikka oli juurikin siellä!

Tyrävyö - Bar Finnegans 13.10.2018

"Ajetaan me tandemilla" ei tosiaan ole eka juttu mikä tulee Tyrävyöstä itselle mieleen, itseasiassa se ei tule kyseisestä kappaleesta ollenkaan mieleen. Suurimmalle osalle illan aikana tavanneista näin kuitenkin kävi, ilmeisesti kyse on siitä että koska ja mitä kautta yhtye on tullut itselle tutuksi. Itselleni ensimmäinen kosketus oli muistaakseni "1000x" ja kuten olen aiemminkin todennut oli Tyrävyö aikoinaan yksi niistä bändeistä joita kuuntelin vanhempieni yläkerrassa ja ajattelin etten koskaan saa tyttöystävää.

Keikka oli suht nostalginen ja mukaan oli lisätty pari akustista biisiä joiden nimet unohdin kuitenkin heti keikan jälkeen, täytyypä selvittää mistä oli kyse koska pidin kuulemastani. Monelle tutulle nuoremmalle henkilölle yhtye ei ole ollenkaan tuttu ja kun mainitsin Tyrävyön sain vastauksena oudon katseen ja kysymyksen tyyliiin "Mitä vi***a sä selität". Ne jotka eivät ole asiasta tietoisia voivat ottaa ensikosketuksen vaikkapa näistä!

Lost Society & Children Of Bodom - Tavastia 26.10.2018

Bodom oli yksi niistä bändeistä joita aikoinaan tuli luukutettua aika reilusti, varsinkin "Follow The Reaper" joka tuli ulos joskus yläasteaikoinani. Bodomia en ollut aiemmin nähnyt livenä ennen tuon kesän Rockfestiä. Keikka jäi vähän vaisuksi silloin huonon sijaintini takia ja ajattelin että saan enemmän irti Tavastian tiloissa. Tavastian ovella tutustuin sekalaiseen sakkiin Bodomin kannattajia. Mukana oli Australialainen pariskunta, pari saksalaista sekä kiinalainen jätkä joka kertoi opiskelevansa Heavy Metallia Ruotsissa, ei saatu ihan selvyyttä asiaan mutta päätettiin että nuori herra tuli suoraan School of Sabatonista, oli miten oli niin tutustutin turistit salmarin ja fisun kautta suomalaiseen kulttuuriin ja keikan jälkeen vein osan porukasta vielä legendaariseeen The Riffiin.

Keikkaa lämmitteli Lost Society jonka tiesin nimeltä. Näitä nimeltä tuttuja bändejä on muuten aika reilusti viimeisimpien kirjoitusten perusteella, pitäisi varmaan tehdä näistäkin lista ja ottaa kuunteluun ettei vain missaa mitään olennaista. Keikka lähti käyntiin ja totesin hetken kuluttua itsekseni ääneen "Mitä vi***a?". Meno oli ihan käsittämätöntä ja bändi otti koko Tavastian uskomattoman kiitettävästi haltuun, tuntuu pahalta sanoa mutta Bodom tuntui jotenkin todella vaisulta lämppärin keikan jälkeen.

Children of Bodomia alettua soittaa, jengi pakkautui sellaisella paineella lavan eteen että lähdin itse taaemmas jossa oli parempi hikoilla ja hengittää. Näille keikoille olivat bändin jäsenet kukin vuorollaan valinneet settilistan ja nyt oli vuorossa Alexi Laihon kappaleet, monta tuttua ja turvallista, ja osa itselleni tuntemattomia. Uusin tuotanto ei ole itsellä oikein hallinnassa mutta täytyy tähänkin perehtyä kunhan vain aikaa riittäisi kaikkeeen.

Toiveenani oli kuulla yksi kappale jota en oikeasti ajatellut bändin soittavan, mutta kuinka ollakaan, encoren aikana se tapahtui! Hyvällä tavalla häiritsevää!

Scooter - Helsingin Jäähalli 10.11.2018

Yllä oleva kuva ei suinkaan ole keikalta vaan vuosien takaa tuon useasti mainitun Bar Finnegansin eli Finnen tiloista. Kuva liittyy keikkaan siten että ennen hallille lähtöäni spedeilin uimalasien kanssa ja mietin että pitäisikö ne heittää läpällä päähän koska jengi käyttää reiveissä laskettelulasejakin. Avovaimoni tarkisti asiaa omalta kaveriltaan joka on tykännyt reivailla ja näin ei kuulema ole tapana tehdä, missään. Ilmeisesti kyseessä oli vain Hyryläläinen tapa.

- No ei v***ssa ku tultiin kattoo Oku Luukkaista

...ja kovat naurut tähän päälle. Mistäs sitä koskaan tietää ostaisiko joku suht tyyriin lipun vain nähdäkseen radio dj:n jäähallissa.

Keikka alkoi ja fiilis oli taas pitkästä aikaa vähän että "Mitähän v****a täällä tapahtuu". Tämä oli kuitenkin pelkästään positiivinen juttu, mutta oli jotenkin todella vaikeaa käsitellä tuota Scootterin menoa. Varsinkin kun solisti on jotenkin mystisesti säilynyt kaikki nämä vuodet ikääntymättä päivääkään. "Fire" oli loistava kuten moni muukin ja kitara ja toisen DJ:n hitsausmaski toivat suuria plussia tähän. Hittibiisejä löytyi aika reilusti mutta näistäkään ihan jokainen ei ollut itselleni tuttu. 

Ps. Ainakin yksi Scootterin vinyyli on hankittava.

Myrkur & Amorphis - Helsingin Jäähalli 10.11.2018

NJAA. Tässä kävi niin että lämppäri ei taaskaan ollut entuudestaan tuttu enkä ehtinyt siihen tutustua ollenkaan. Paikalle päästyäni lämppäri oli jo aloittanut ja tässä kohtaa alkoi harmittamaan etten päässyt ajoissa paikalle. Myrkur tarjosi jotain erilaista ja itse diggasin todella paljon, sen verran että laitoin jokin tovi keikan jälkeen koko tuotannon tilaukseen vinyylinä ja Myrkur soi itseasiassa taustalla tätä tekstiäkin kirjoittaessa. 

Todetaan jälleen kerran että ei tunnu kovin hyvältä lisäillä kännykällä otettuja kuvia järkkärikuvien sekaan koska puhutaan täysin eri asioista, tälläkään keikalla ei kuitenkaan ollut kameraa mukana joten näillä mennään.

Amorphis on ollut aina soittolistallani mutta ihan koko tuotanto ei ole itselleni tuttua. Skyforger on yksi parhaista albumeista koskaan mutta sen jälkeiset Amorphis-tuotokset eivät ole ihan yhtä hyvin hallussa, uusintakaan levyä en ole ehtinyt kuunnella kuin kahdesti joten se hieman verotti keikkafiilistä kun ei tunnistanut läheskään kaikki biisejä, keikka oli kuitenkin hyvä ja kaverini kanssa "Beast Modeksi" nimetty Tomi Joutsenen laulutyyli tekee aina vaikutuksen. 

"Majestic Beast" oli yksi biiseistä joita odotin, noh sitä ei koskaan tullut mutta selvisin tästäkin säröstä sielussani, toivon että kappale otetaan settilistalle mukaan esim. tulevalla Tuskan keikalla niin voi käydä kuten kaveri kerran totesi samaisen festarin jälkeen. 

"Tuntui että lävähtää paskat housuun kun se Beast Mode lähti käyntiin"

Ps. Nuclear Blast julkaisee Skyforgerista uusintapainoksen vinyyliä, juhlikaamme!