Hetki on taas vierähtänyt viimeisestä aiheeseen liittyvästä kirjoituksesta, ja nyt ensimmäiset saamani levyt kuunneltuani on aika palata jälleen Inverse Recordsin uutuuksien pariin!

Mysterizer - Invisible Enemy

Huh huh! Nyt täytyy sanoa että on kyllä biisinikkareilla Priestit ja Maidenit kuunneltu! Oululaisen Mysterizerin debyttialbumia voisi hyvin kuvitella Iron Maidenin levyksi josta et ollut tietoinen. Soitin tätä autossa eräälle toverilleni joka oli samaa mieltä. Jos et tietäisi mitä kuuntelet, Maiden voisi mennä hyvin läpi. Sen verran yhtäläisyyksiä riffeistä lauluääneen löytyy. Edellämainitut lauseet on tarkoitettu pelkästään kehuiksi, eikä tarkoitus ole syyttää plagioinnista tai mistään muustakaan, yhtäläisyys sattuu vain olemaan huomattava. Jos siirrytään vertailuista itse asiaan, todetaan heti alkuun että kyseessä on ehdottomasti yksi parhaista uusista bändeistä joita olen kohdannut. Joidenkin kappaleiden joissakin korkeissa kohdissa funtsin hetken että kuulostaako tämä hyvältä vai ei, mutta lopputulos on selvä. Inverse-osaston kärkisijoille tämä hyppää ehdottomasti tämän vuodeen osalta. Tuntuu jotenkin hämmentävältä kuvitella että levy on tehty vuonna 2019, tämä voisi hyvin olla vuosikymmentenkin takainen teos. Levy on kokonaisuudessan toimiva, ja välillä seasta tuntuu löytyvän liiankin tiukkaa menoa kuten esim. kappaleessa No Return. Eräs toverini kuunteli tätä myös autossani ja kyseisen kappaleen soidessa taustalla hän totesi hetken hiljaisuuden jälkeen jotenkin näin:

"No huh huh mitä meininkiä"

Naurahdin ja jäin miettimään että miten tiukka meno kyseessö oikeasti olikaan. Hevin-ystäville lämmin suositus tästä!

Yhtyeeseen pääset tutustumaan myös täältä!

Blackstar Halo - Siren

Digipak, tuo rakas ystävä ja vihollinen. Jostain syystä tuollaiseen pakettiin pakatun levyn olettaa aina olevan se setin paras, mikäli muut ovat perinteisessä jewelcasessa. Toisin kuitenkin kävi ja tämä levy hyppää sijalle kaksi. Uusia levyjä ei ole tarkoitus laittaa mihinkään tiettyyn järjestykseen, mutta tehdään nyt poikkeus ja sijoitetaan tämä tälle pallille. Tamperelainen yhtye julkaisi nykyisellä nimellään toisen albuminsa, ja täytyy todeta että fiilis oli hieman hämmentynyt kuuntelun jäljiltä. Mukana tulleen saatteen mukaan levyllä hoitaa vokaaleja Ville Hovi, omien korvien mukaan levyllä laulaa kuitenkin puolisen tusinaa eri vokalistia. Vaihtelua biisien suhteen löytyy reilusti, ja koska olen edelleenkin suuri vertailun ystävä, kuulostaa välillä siltä että albumilla soittaa Disturbed, Poets of the Fall tai In Flames.  Muitakin yhtäläisyyksiä vokaalien suhteen löytyi, mutta jätetään liialliset vertailut pois. Monipuolisuutta siis löytyy, ja soundillisesti levy kuulostaa täydelliseltä. Jytinää, melodiaa ja melskettä on paketissa juuri sopivasti, jostain syystä omaan mieleeni ei kuitenkaan sattunut jäämään yksikään kappale kaikumaan. Levy soi itselläni varmaan viikon putkeen autossa ja pidin kyllä kuulemastani, mutta en osaa kertoa yhtään yksittäistä syytä siihen miksi tekele ei tunnu jäävän mieleeni, noh lämmin suositus annetaan kuitenkin vaikka muistihäiriöt vaikuttavat nykyään jo musiikkimakuunikin. Laitoin levyn vielä uudelleen soimaan tätä tekstiä kirjoittaessani, ja kuuntelen varmasti uudelleen vielä jossain kohti. 

Edit. Levyä kuunnellessa kappaleet tuntuvat kuitenkin palautuvan mieleen suht hyvin ja osa lyriikoistakin palautuu suupielille..

Lisää infoa yhtyeestä täällä!