Jälleen kolahti postiluukusta Inversen uutuuksia. Olen tottunut aiemmin saamaan firmalta hieman raskaampaa tuotantoa, tällä kertaa tuli jotain aivan muuta. Kaikissa eivät genret menneet ihan yksin omien tottumuksieni kanssa, mutta katsotaan mitä paketista löytyi.

Heti paketin avattuani huomasin että nyt on saatu jotain aivan muuta kuin mihin ollaan Inversen kanssa totuttu, hyvä juttu, vaihteluhan tunnetusti virkistää. Levyt odottelivat hetken hyllyssä, ja kun loma viimein koitti, päätin ne pistää soimaan sopivassa järjestyksessä. Seuraavaksi käydään hieman läpi mitä paketti tällä kertaa piti sisällään.

LAINE - Onnekas Paskiainen

Valitsin Laine:en ensimmäiseksi, koska samalla sukunimellä varustettuja löytyy tuttavapiiristäni useita, lisäksi suomenkieliset kappaleiden nimet kiinnostivat. Listattuna oli mm. kappaleita Lehti Tuulessa, Onnekas Paskiainen, Beibi On Mun & Kuutamokeikka. Viimeisimmästä tuli väkisinkin Neumann mieleen, mutta kyseessä on kuitenkin eri kappale. Heti alkuun mieleeni tupsahti aiemminkin mainittu Israelin Katuvalot, Pauli Hanhiniemi sekä Taneli Mäkelä. Albumi on mukana tulleen saatekirjeen mukaan orgaanista folkpopbluesia, joka genrenä on itselleni hieman vieras suuremmissa määrin. Homma meni jo vertailuksia kuten yleensäkin, voitaisiin todeta että kyseessä on J karjalaisen tyylistä rallattelua joka ei herätä itsessäni tunteita, mutta ei häiritsekään, ihan hyvä menoa mutta ei minua varten. Mikäli genre ja Suomalainen tarinointi on sinun juttusi, kannattaa tähän kuitenkin perehtyä.

Vælimaa - Horisontti - Ensimmäinen Luku

Todetaan heti alkuun että en tiedä miten esittäjän nimi lausutaan, saati kirjoitetaan näppäimistöllä. Onneksi Google tuli apuun ja copypaste toimii. Voisin kuvitella että nimi lausutaan "Velimaa" käyttäen matalaa ja streotyyppistä romanivoittoista aksenttia. Tämä tuntui heti alkuun jotenkin todella lupaavalta, ja sitä se myös olikin. Nykyinen yhtye on julkaissut aiemmin yhden albumin, tällöin yhtyeessä oli mukana vain Markus Välimaa (Tässähän se lausuntamuotokin taisi selvitä!). Hommaan pääsin helposti sisään, ja pitkään pysyinkin siellä. Lyriikat tuntuivat todella herkiltä, ja etenkin lause "Tuntuuko mikään enää miltään" jäi pitkäksi aikaa päähäni pyörimään. Kappaleet ovat suurimmaksi osaksi herkkää tarinan kerrontaa ja vertauskuvallista sanomaa, tätä voin suositella mielelläni kuunneltavaksi esim. rauhallisiin hetkiin kotona, tai yöllisille automatkoille kun mihinkään ei ole kiire. Tästä on julkaistu myös vinyylipainos joka menee ehdottomasti hankintaan.

Planistry - Confucktion

Homma lähti tämän albumin kohdalla hyvin käyntiin. Philipsin CD-soitin ilmoitti "No disc", Pioneerin Laserdisc heitti levyn kerta toisensa jälkeen ulos. En tiedä mistä on kyse, mutta vastaavaa ongelmaa en ole aiemmin kohdannut. Levyn sain kuitenkin soimaan Windowsilla varustetun PC:n voimin, siitä onkin hetki kun on tietokoneella tullut levyä kuunneltua. Albumi käynnistyy introna toimivan The Riddle-kappaleen voimin ja kuulostaa erittäin lupaavalta. Homman edetessä genre tuntuu vaihtuvan useaan otteeseen, mutta paketti pysyy kuitenkin hyvin kasassa. Ensimmäisellä kuuntelulla kirjoittamissani muistiinpanoissa lukee mm. "Jossain kohdin jopa doomahtavaa menoa, progahtavaa & rokahtavaa". Tämä pitää varmasti hyvin paikkansa, ja mukana tulevasta saatteestakin käy ilmi että mukana on balladeja, metallia, hard rockia ja progea. Kaiken kaikkiaan hyvä kokonaisuus, viimeinen kappale The Real Deal tuo mieleeni ajoittain jopa Bathoryn, mahtanee johtua viikinkityylisistä taustoista. Tästä ei pahaa sanottavaa, lyriikoita jäin kaipaamaan mutta niitä ei yleensäkään promojen kanssa toimiteta, toivottavasti varsinaisen albumin kannesta ne kuitenkin löytyvät.