Love Records. Monille kyseinen nimi kertoo paljon, joillekin ei yhtään mitään. Itselleni lafka on nimeltään hyvinkin tuttu, ja tulee vielä tutummaksi tässä jutussa mainitun projektin myötä.

Musiikki vapauttaa, näin olen ainakin kuullut. Tässä tapauksessa taisi vapauttaa liikaakin, mutta parempi överit kuin vajarit, näin totesi ainakin Anssi Kela eräässä haastattelussa kun mainittiin että jossain biisissä oli tyyliin kaksikymmentä kitararaitaa tai jotain vastaavaa.

Näin alkaa Oskari Onnisen kolumni joka julkaistiin Rumbassa 2/14. Samassa tekstissä todetaan myös että "Vinyyli on ihan kiva, jonkin verran tilaa vievä ja muuttaessa turhan painava kylkiäinen latauskoodille. Jos levyn kappaleet eivät ole Spotifyssa eikä latauskoodia ole mukana, vinyylillä ei tee mitään." . Tuota lausetta lukiessani tuli sellainen...

"Would you love a monsterman, could you understand the beauty of the beast?"

Vuosi vaihtui ja lomat ovat ohi, joten on aika palata kirjoittelun ääreen. Vuosi alkoi sopivasti reissulla Helsinkiin, ja jutussa käydäänkin läpi entuudestaan tutut liikkeet, ja sen mitä niistä tällä kertaa tarttui mukaan.

Taas mennään! Hetki meni lepäillessä mutta on jälleen aika palata vuoden 2018 keikkoihin ja tällä kertaa jatketaan syyskuusta eteenpäin.

Kuudetta kertaa mennään ja tuttuun tapaan jatketaan tarinaa. Viime kerralla Bar Finnegans vei suurimman osan huomiosta ja kuinka ollakkaan tämänkin jutun eka keikka oli juurikin siellä!

Viimeistä viedään ja keikkavuosi 2018 alkaa olla paketissa! Loppuvuodelta jäi muutama keikka väliin mutta aika paljon tuli reissattua pitkin Suomen maata, katsotaan kuinka käy ensivuonna.

Joulu lähestyy ja keikkakalenteriin on ilmestynyt hyvää tahtia jo seuraavan vuoden suunnitelmia. Jatketaan kuitenkin tarinointia tästä vuodesta niin kauan kuin keikkoja riittää.