Viimeksi Lordin osalta käsiteltiin kolme ensimmäistä albumia, juttu päättyi ennen Euroviisuja julkaistuun The Arocalypse-albumiin. Yhtyeeltä on tosiaan tähän päivään mennessä tullut yhteensä yhdeksän albumia, ja tällä kertaa käydään läpi kolme keskimäistä.

Loppuvuodesta 2018 Helsinkiin aukesi ainakin yksi uusi levykauppa, Rolling Records. Toinen liike löytyy Sörnäisistä. Putiikkia mainostettiin sen verran hyvin, että se sattui osumaan omaankin silmään kaiken diibadaaban seasta. Paikalla en ole vielä ehtinyt käymään, mutta ensimmäiset ostokset tein jo nettikaupan kautta.

Love Records. Monille kyseinen nimi kertoo paljon, joillekin ei yhtään mitään. Itselleni lafka on nimeltään hyvinkin tuttu, ja tulee vielä tutummaksi tässä jutussa mainitun projektin myötä.

Musiikki vapauttaa, näin olen ainakin kuullut. Tässä tapauksessa taisi vapauttaa liikaakin, mutta parempi överit kuin vajarit, näin totesi ainakin Anssi Kela eräässä haastattelussa kun mainittiin että jossain biisissä oli tyyliin kaksikymmentä kitararaitaa tai jotain vastaavaa.

Näin alkaa Oskari Onnisen kolumni joka julkaistiin Rumbassa 2/14. Samassa tekstissä todetaan myös että "Vinyyli on ihan kiva, jonkin verran tilaa vievä ja muuttaessa turhan painava kylkiäinen latauskoodille. Jos levyn kappaleet eivät ole Spotifyssa eikä latauskoodia ole mukana, vinyylillä ei tee mitään." . Tuota lausetta lukiessani tuli sellainen...

"Would you love a monsterman, could you understand the beauty of the beast?"

Vuosi vaihtui ja lomat ovat ohi, joten on aika palata kirjoittelun ääreen. Vuosi alkoi sopivasti reissulla Helsinkiin, ja jutussa käydäänkin läpi entuudestaan tutut liikkeet, ja sen mitä niistä tällä kertaa tarttui mukaan.

Taas mennään! Hetki meni lepäillessä mutta on jälleen aika palata vuoden 2018 keikkoihin ja tällä kertaa jatketaan syyskuusta eteenpäin.

Kuudetta kertaa mennään ja tuttuun tapaan jatketaan tarinaa. Viime kerralla Bar Finnegans vei suurimman osan huomiosta ja kuinka ollakkaan tämänkin jutun eka keikka oli juurikin siellä!